Olen nyt maksanut JoSePan ja Noutajayhdistyksen jäsenmaksun.
Aloitamme Nilun kanssa reenit varmaan ensiviikolla. Tänään klo. 18.00 Wartsilä-talossa info ja jako pienryhmiin. Meillä on tavoitteena läpäistä Alokasluokka hyväksytyin pistein ja tutustua jälkiharrastukseen. Eipä sen "isompia"

Niilan alkutilanne.
Niila osaa peruskäskyt ja ALO-luokan liikkeet, mutta niissä kyllä riittää hiomista :/
On motivoitunut, jos on vaan kunnon palkka tiedossa. Itsellä heikkouttena on epäjohdonmukaisuus. En oikeen osaa treenata varsinkaan yksin nilun kanssa.
Pikkuhiljaa aloitamme "uudestaan".
Koko ajan ollaan itseksemme reenailtu pitkin ja poikin metsiä.

häähumua, lomailua ja näyttöpäätestressiö

Ollaan koko perheen voimin nautittu maalaiselämästä nyt kolme päivää. Tai no, paljon ei ole ehtinyt nauttimaan, koska heti perjantaina alkoi hillittön hääjuhla viikonloppu. Perjantai sujui kaikenmaailman valmisteluissa ja itse lauantaina koitti sitten suuri päivä. Itse olin (uskaltaako sanoa onneksi ;) hieman sivussa varsinaisesta järjestelytoimikunnasta, ja keskityin vain tekemään mitä käsketään, jos käsketään. Loppujen lopuksi olin vastuussa vain hääauton koristelusta ja sunnuntaina mukana siivouspartiossa.

Häät olivat ehkä parhaimmat missä olen ollut; kansainvälinen sekoitus suomalaisia, ruotsalaisia, suomenruotsalaisia, bulgarialaisia, saksalaisia sekä barbados-jamakalais-brittiläis sekoitusa. Suomalaisten jäyhyys yhdistettynä tähän coctailiin toi mukavan pikantin lisän tunnelmaan. Puhumattakaan kaikista ihanista serkuista ja sukulaisista joita taas näki. Tanssitiin aamukolmen ja myös oma hiljainen karjalais-avokkini viihtyi, mikä kertoo kait jotain siitä että tunnelma oli poikkeuksellisen rento. Oletteko muuten koskaan koittaneet ottaa kostean juhlinnan jälkeen punkkipihdeillä pois punkkiä paksuturkkisesta koirasta...suosittelen kokeilemaan..aika..mukavaa ajanvietettä

Oma kuningasajatus oli tehdä töitä ja lomailla siinä ohessa, mutta kuten aina jokin menee pieleen. Nyt on kaksi tehokasta etätyöpäivää kulunut hukkaan, kun yhteydet ei toimi. Mikä tarkoittaa sitä että yhtenä päivänä on pakko puristaa sitten nuo kaksi päivää kiinni. Keijo totesi että tietokoneet ei taida olla mun juttu, kun olen paiskonut ovia ja kironnut koneelle ja haukkunut help-deskit maan rakoon. En tiiä mikä siinä on mutta, oman pinnan saa jo valmiiksi kiristymään se että, istuukin koneen viereen. Mikä ei tietty ole paras aloitus työpäivälle. Luulen kuitenkin että tämän etä-savotan jälkeen siirryn vapaaehtoisesti muihin töihin. Ei ole etäily ehkä minun juttu. Tai sitten pitää vaan kasvattaa hermoja.

Keskiviikkona pitäisi jo kellua lautalla kohti Ahvenanmaata...toivon kovasti että siellä osais rentoutua ja nauttia luvatuista hellepäivistä.

Kesäkuu, oi kesäkuu

Kello on 1.40 eräänä kesäkuisena yönä. Tämä on varmaankin jo viides uneton yöni, jolloin valvon kolmeen. Sinänsä ei kesällä ollenkaan huono asia. Näinä kesän pitkinä tunteina ehtii miettimään kaikenlaista. Nuorena tuntui että elämä kohisee suonissa sellaista vauhtia että ei malta maata sohvalla ja kuunnella yön ääniä, vaan täytyy rynnätä kohti jotain, jonka piti olla suurempaa kuin tämä päivä.

Tällä hetkellä kanssani yötä viettää eräs talitintti joka aloittaa laulunsa tasan kello 03.00. Eikä siinä mitään, lintujen laulu on kaunista ja rauhoittavaa ja nykyajan hektisessä maailmassa ei ole aikaa pysähtyä kuuntelemaan lintuja; miten niiden suloinen, puhdas laulanta palauttaa meidät lähelle luontoa ja jonnekin alkuun jonka olemassaolosta emme enää edes tiedä. Nyt kuunneltuani jo kohta viidettä yötä tuota talitinttiä alan olemaan eri mieltä.

Sen tasaisen tylsä ja monotoninen ti-ti-tyy ti-ti-tyy peittää alleen joka ikisen kivitaskun ja satakielen jotka yrittävät kertoa omaa kesäistä tarinaansa. Tämä iso pulska tintti pusertaa tuota samaa nuottia kolmatta tuntia nokastaan ja siinä ensimmäisen neljänneksen aikana se alkaa kyllästyttää. Olen melko varma että tuo suorastaan huutava tintti on Pohjois-Karjalainen vanhapoika joka on kaivannut naaraan perään jo liian monta vuotta siinä onnistumatta. Sen pesä on vailla naaran höyhenien pehmeää kosketusta ja yksinäisyyttää se laulaa nytten kurkku suorana...tuosta laulusta tulee vain mieleen yksi kovin monotoninen lauselma jota joskus kuulee myös ihmisten yössä huudeltavan; Anna piipllua, anna piipllua....

Toivon että tuo yksinäinen sielu löytää lämmittäjän, ei kuitenkaan varmaan enää tänä kesänä..Toivotaan että nämä yövalvomiset menee ohi nopeaan.

Kesäöistä puheen ollen, me lähdetään pikku perheen kanssa kesän viettoon Etelä-Suomeen koti-kotiin ja Ahvenanmaalle. Siellä aion uida, grillata joka ilta, nukkua, puhua paskaa ja nauraa mahan kipeäksi. Aion myös istua pihakeinussa koko illan ja haaveilla koko illan ja havahtua vasta kun kissa hyppää syliin ja hakee paikkaansa sylissä.

Noh, noiden haaveiden perään on todettava että ainakin kerran varmaan havahdun unestani pihakeinusta kun joku huutaa; Viiiiiiiiirrrrveeeeeeeeee Niila syö taas paskaa...Viiiiiiiirrrveeeeeee vie se, tuo sitä, käy siellä, aja sinne aja tuonne....Viiiiiiirveeeee...noh, kaikuja lapsuudesta. heko heko

Paljon on vettä virrannut sillan ali..

Joopa joo..

Melkein 8kk vierähtänyt edellisestä bloggauksesta. Ei tainnut sitten olla paljon koira-asiaa. Pitäisi varmaan laajentaa tämä blogi koko elämää koskevaksi nii voisi ehkä jopa olla enemmän asiaa kuin pelkkää koira-asiaa. Varmaankin koirainnostus vähän jo laantunut tuosta aloituksesta.

Voisi sitä koira-asiaakin vähän lisätä; Poika on nytten vuoden, tuli sunnuntaina täyteen, eli melkein täysi urooos jo. Onpahan senkin elämässä jo muutoksia tapahtunut; muutto rivarista kerrostaloon ja vakituiseksti koirapuitoilijaksi, ekat tappelun poikaset, ekat ihastumiset, ekat näyttelyt, ekat koulutukset...tosi paljon siis.

Myös meidän elämä on muuttunut ja tasaantunut; oma asunto laitakaupungilla ja uusi paikkakunta, kihloihin meno, töitä, työttömyyttä, kaikenlaista.

Tästä on hyvä jatkaa. Nyt on pakko lähteä sinne koirapuistoon, koska kaksi ruskeaa silmää katsovat vaativasti tassujen välitä, ja aina tasaisin väliajoin kuuluu syvä huokaus ja avainten kilinää...kuka sanoi että eläimet eivät osaa ajatella.

koiramme vol 11/07

No niin. Palataanpa asiaan, eli koira-asiaan.
Nyt on Niilalla ikää yli 12vko ja esikouluaika käynnissä. Minua viisaammat ovat sanoneet, että koiralla on sosiaalistumisaika 9-12vko ja siitä eteenpäin se ei ole niin herkkä enää ärsykkeille. ts. pentu rauhoittuu ja "aikuistuu" ja alkaa kiinnittää enemmän huomiota koiramaailmaan kuin ihmismaailmaan.

Tämä pitää paikkansa, koska kovin ovat kaikki kommentoineet miten Niila on rauhoittunut ja tullut "koiraksi". Itse en tätä ole niinkään huomannut, koska päiväy kaksin vietetään ja tuntuu että energia vain lisääntyy. Ja noista koiramaisista tavosita; on se meidän pikku pallo jo koittanut astua 14 viikkoisena siskoansa ja veljeään. Kasvattaja kyllä vakuutteli että kyseessä on vain alistaminen. Tässä on nyt dilemma; joko pennulla on Todella kova sukupuolivietti, tai sitten se on muuten vähän hölmö, alistaessaan aikuisia uroksia. Vähän niinkuin kotipihan räkänokka menisi haastamaan riitaa kulman kingille. Joten, kumpi ja kampi tappeli, kumpi voitti?


Tässä vaiheessa voisi varmaan katsoa jo sosiaalistamisen ihmismaailmaan ja laumaan saaneen jonkinlaisen päätöksen myös meidän osalta. Viimeinen koitos oli retki Helsinkiin, jossa tutustuimme lähiöelämään, matkustimme ratikalla, kävimme katselemassa Suomenlinnassa laivoja ja turisteja ja kävelimme pitkin esplanadia.
Muuten matka meni oikein rattoisasti, koska koira ei ollut moksiskaan kaupunkielämästä, mutta aloin miettimään, onko tästä pennusta kasvamassa todellinen radikaali. Matkan saldo oli; kakkapaikat: stockmanin edusta ja kiasman edusta, pissapaikat;marmorikäytävä, joka on hieno kahvilakuja helsingin keskustassa. Lisänä vielä pissat siskon Me Naiset lehden päälle. Sitä en edes hävennyt, vaan olin salaa ylpeä kannanotosta.

Hauskaa helsingissä oli myös se, että koiramme kiinnitti suurta huomiota turistien ja paikallisten keskuudessa. Noin joka toinen halusi silittää ja ottaa kuvan ja joka toinen hymyili. Ja italialaiset huusivat; Bello, Bello. On muuten hauska kokemus olla hihnan varressa, kun ihmiset huomaavat vain koirasi, ei sinua. Kiitokset Eliselle ja pahoittelut pissasta.

Kotiin palattuamma alamme taas harjoittelemaan perusasioita; tällä hetkellä luoksetuloa ja EI sanaa. Eipä muuta.
Katsellaan taas.


P.S. kuvia matkasta suokkiin voi katsella täältä http://picasaweb.google.ru/teemu.markkanen/SuokkiPiknikJaRakki

Se kallis koiraharrastus....

Sehän tiedetään että nykypäivänä lemmikit, varsinkin koirat, ovat kovaa bisnestä markkinataloudessa. Ruuat, hoitoon liittyvät asiat, lelut...ihmiset maksavat hurjia summia leluista ja vempaimista jotta Heidän Koiransa olisi onnellinen. Tässä koiranomistajan vajaan kuukauden mittaisen taipaleen aikana olen tehnyt pienen huomion Meidän Koiran kulutustottumuksista.

Lempileluja ovat; vanha villasukka, vanha sandaali, tyhjä hunajapurkki, punainen sitruunapuristin ja sekalainen määrä erilaisia keppejä, kiviä ja revittyjä ruohoja, joita löytyy takapihalta. Ehdoton suosikkileikki on kaivaminen. Ja kaikkien näiden kokonaissumma on ehkä 5 euroa, tämän hetkisen arvon mukaan laskettuna. Esimerkiksi vanha hunajapurkki on paljon mielenkiintoisempi kuin esim. koiratarvikeliikkeestä ostettu kympin lelu; se pyörii vinhaa vauhtia karkuun, sitä on helppo kantaa, sen päälle on helppo hyvä tehdä yllätyshyökkäys ja napata hampaisiin...tämän kanssa aikaa menee n. puolikin tuntia hyvällä tuurilla. Leikki on erittäin yksinkertainen; purkki maahan ja sille tassulla vauhtia...ja näin voi jatkaa kuinka kauan haluaa.
Aistien kehittyessä ja koordinaation parantuessa on tosin tullut mukaan myös toinen suosikkileikki: kärpästen jahtaaminen ja pyydystäminen, mitä parhainta aktivointia ;)

Ja mainittakoon vielä että tälle kaverille ON myös tarjolla ns. virallisia kaupasta ostettuja koiranleluja, mutta kaikkein suosituimpia ovat nämä omat löydökset. Sellaista. Ehkä päiviemme valosta on tulossa tiedostava kuluttaja, joka haluaa ottaa kantaa globalisaatioon, lapsityövoiman käyttöön ja mainnonan harhaanjohtavaan voimaan.

Koulutuksen suhteen olemme päässeet yhteisymmärrykseen meidän omasta linjasta; tavoitteena on ensisijaisesti opettaa Niilalle tässä vaiheessa tehokkaasti Tänne ja Ei ja Odota. Näillä pääsee jo pitkälle, kuulemma. Tietenkin haaste on siinä, että niiden pitäisi olla ehdottomia käskyjä...ja tottelun tapahtua heti...katsotaan miten käy. Nyt jo huomaa, että koulutussessiota on turhaa pitää silloin, kun on kauheasti virtaa ja paljon muuta mielenkiintoista. Ei kannata ts. heti mennä koirapuistoon ja alkaa pää punaisena huutamaan : TÄÄÄÄÄÄÄNNEEEEE...vaan aloittaa ihan kotisohvalta ja siitä sitten lähimetsään jnejne..

Lisää tarinoita rokotuksen jälkeen

Mors.

mulla kova vauhti on on on ....