Kello on 1.40 eräänä kesäkuisena yönä. Tämä on varmaankin jo viides uneton yöni, jolloin valvon kolmeen. Sinänsä ei kesällä ollenkaan huono asia. Näinä kesän pitkinä tunteina ehtii miettimään kaikenlaista. Nuorena tuntui että elämä kohisee suonissa sellaista vauhtia että ei malta maata sohvalla ja kuunnella yön ääniä, vaan täytyy rynnätä kohti jotain, jonka piti olla suurempaa kuin tämä päivä.
Tällä hetkellä kanssani yötä viettää eräs talitintti joka aloittaa laulunsa tasan kello 03.00. Eikä siinä mitään, lintujen laulu on kaunista ja rauhoittavaa ja nykyajan hektisessä maailmassa ei ole aikaa pysähtyä kuuntelemaan lintuja; miten niiden suloinen, puhdas laulanta palauttaa meidät lähelle luontoa ja jonnekin alkuun jonka olemassaolosta emme enää edes tiedä. Nyt kuunneltuani jo kohta viidettä yötä tuota talitinttiä alan olemaan eri mieltä.
Sen tasaisen tylsä ja monotoninen ti-ti-tyy ti-ti-tyy peittää alleen joka ikisen kivitaskun ja satakielen jotka yrittävät kertoa omaa kesäistä tarinaansa. Tämä iso pulska tintti pusertaa tuota samaa nuottia kolmatta tuntia nokastaan ja siinä ensimmäisen neljänneksen aikana se alkaa kyllästyttää. Olen melko varma että tuo suorastaan huutava tintti on Pohjois-Karjalainen vanhapoika joka on kaivannut naaraan perään jo liian monta vuotta siinä onnistumatta. Sen pesä on vailla naaran höyhenien pehmeää kosketusta ja yksinäisyyttää se laulaa nytten kurkku suorana...tuosta laulusta tulee vain mieleen yksi kovin monotoninen lauselma jota joskus kuulee myös ihmisten yössä huudeltavan; Anna piipllua, anna piipllua....
Toivon että tuo yksinäinen sielu löytää lämmittäjän, ei kuitenkaan varmaan enää tänä kesänä..Toivotaan että nämä yövalvomiset menee ohi nopeaan.
Kesäöistä puheen ollen, me lähdetään pikku perheen kanssa kesän viettoon Etelä-Suomeen koti-kotiin ja Ahvenanmaalle. Siellä aion uida, grillata joka ilta, nukkua, puhua paskaa ja nauraa mahan kipeäksi. Aion myös istua pihakeinussa koko illan ja haaveilla koko illan ja havahtua vasta kun kissa hyppää syliin ja hakee paikkaansa sylissä.
Noh, noiden haaveiden perään on todettava että ainakin kerran varmaan havahdun unestani pihakeinusta kun joku huutaa; Viiiiiiiiirrrrveeeeeeeeee Niila syö taas paskaa...Viiiiiiiirrrveeeeeee vie se, tuo sitä, käy siellä, aja sinne aja tuonne....Viiiiiiirveeeee...noh, kaikuja lapsuudesta. heko heko
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment