Koira-asiaa

Nyt on kommentoitavaa :)

Kesä on edennyt hurjaaa vauhtia ja paljon tapahtumia heinäkuulle tiedossa. Ilosaarirockiin kaljaa myymään ja rok-rok-rokkailemaan, sitten auto täyteen kamaa ja kohti Murmanskia, missä serkku ja ystävä leimailevat viisumia. Viisumista ja Murmanskista myöhemmin lisää, nyt täytyy keskittyä olennaisimpaan eli tähän koiruus asiaan.

Olemme siis murmelini kanssa ottamassa paimensukuista Suomenlapinkoiraa. Musta Mörri on nyt 5 vkoa vanha, ja olemme käyneet katsomassa sitä n, kerran viikossa. Nyt on aavistus siitä, miltä tuoreista vanhemmista tuntuu, kun oma lapsukainen kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia. Tämän pienokaisen kehitystä olemme seuranneet aina 2 vko ikäisestä asti ja on ollut hienoa nähdä puolisokean madon kehittyvän viuhuvaksi elohiireksi. Pentu saapuu siis heinäk:n vika viikko, ja paljon on hankintoja siihen mennessä; ruokakuppi, talutin, panta, leluja, makuualusta, vakuutus, kynsisakset...jnejne..

Ensimmäiset viikot menevät kyllä vain totutellessa toisiimme ja ihmetellessä, ja varsinainen lenkityskin voi kait alkaa vasta joulun tiennoilla, siihen asti penturoinen saa temmeltää takapihallamme. Täytyy vain todeta että paljon mahtuu koiramaailmaan; erilaisia kasvatus/koulutussuuntauksia, kilokaupalla tietoa hoidosta, ruokinnast, ensimmäisistä viikoista jnejne. Itse ajattelin päästä alkuun kasvattajan neuvoilla ja maailaisjärjellä..ja varmaankin tässäkin se vanha kunnon pers-edellä-puuhun taktiikka toimii myös.

Sen verran olemme kasvatuksellisista näkemyksistä puhuneet, että päätimme antaa sähköjohtojen, kaiuttimien jne antaa olla paikoillaan ja ottaa käyttöön ns. Siperia opettaa pedagogisen näkemyksen..Eihän koira opi mitä se EI saa tehdä, jos kaikki on pois tieltä korjattu. (täsä vaiheessa sormet ristiin ja toivomus että tämä ei olisi sitä maailman kovinta naskalihammaslajia) Ainut koiran tieltä pois lähtevä on anopilta lainassa olevat koivusta valmistetut tuolit...vähän turhan hienot..

Hauskinta tässä koiran ottamisessa on ollut mielestäni muitten ihmisten reaktiot, kaikki ovat todella innoissaan ja ohjeistavat ja antavat neuvoja, ihan kuin vauvaa odottaisi itse :) No, onhan se tavallaan vauva, tai sen korvike. Aika näyttää kuinka totaalisesti se meidät kietoo tassun ympärille.