Mennyt hieman aikaa viime päivityksestä, mutta toisaalta, nyt on hieman uusia kuvia koirasta ja muutenkin kerrottavaa. Niila täyttää 3 kk perjantaina ja samalla mennään ottamaan ensimmäinen rokotussatsi, terveystarkastus ja ilm. mikrosirutus siihen samaan. Pentu kasvaa VAUHDILLA. Se monkiä joka tuli kuukausi sitten on muuttunut huiman uteliaisuuden ja energian omaavaksi, jo koiran näköiseksi. Ensimmäiseltä kuukaudelta ei olisikaan ollut paljon muuta kerrottavaa kuin että missä tahdissa pötköä tulee ulos ja mihin, mikä muuten oli heinäkuun kuuma peruna. Onneksi tämä pötköily on siirtynyt kokonaan ulos ja enää satunnaisesti joutuu korjaamaan nestemäisiä vahinkoja, joka onkin jo huomattavasti miellyttävämpää..
Alkaa rutiinit olemaan myös selvillä koiran kanssa; ruoka-ajat, lenkkipaikat, nukkuma-ajat...jne. Niila on siinä mielessä helppo totuttaa kaikkeen uuteen, koska se on hirvittävän rohkea ja utelias ja luottaa ihmiseen. Tämän avulla on onnistunut autoilu, veneily ja monet muut uudet asiat. Jos alkaa pelottamaan, voi aina tulla jalkoihin turvaan. Kätevimmäksi tavaksi kohdata asioita ja hoitaa hoitorutiineja on tullut sylissä pitäminen. Tämä kaveri istuu kuin napoleon polvella ja ihmettelee maailman menoa. Siinä on hyvä sitten leikkailla kynsiä jne.
Niilaa on koitettu käyttää mahdollisimman paljon uusissa paikoissa ja tutustuttaa uusiin asioihin, kaupunkiin, meteliin, ihmisiin, autoihin, toisiin koiriin, kaikkeen mitä vaan voi koiran arjessa olla. On osoittautunut erittäin toimivaksi. Koira on rohkea ja erittäin utelias. Oikealla tuulella ollessaan se kuvittelee olevansa korvaamaton apu arkiaskareissa ja kovin olisi auttanut pyykkikoneenkorjaajaakin, mutta kun ei ole niitä peukaloita...
Kaikin puolin olen kyllä Erittäin tyytybäinen rotuvalintaan. Terve, reipas pentu, jolla on myös huumorintajua. Ei säiky turhia ja on helppo ottaa paikkaan kuin paikkaan. Sekä rakastaa ihmisiä yli kaiken. Alkuperäisrotuna lapinkoira on myös todella terve. Kuka uskoisi että pitkäkarvaisen koiran turkinhoitoon riittää kerran vuodessa harjaus ja pesu mahdollisimman harvoin :D
Kivaa pikkuisen kehittymistä on seurata, vaikka enää se ei tapahdu yhtä vinhaa vauhtia kuin ensimmäisinä viikkoina kotona. Nyt on jo koiramaisuus ja koiramaiset tavat saavutettu, joten alkaa se tapakasvatus ja tapakoulutus...2 kk päästä on edessä pentukurssi. Sitä odotan mielenkiinnolla. Jo nyt on selvästi havaittavissa lapinkoiran kohdalla paljon puhuttu valikoiva kuulo ja asenne; ei ny huvita. Esim. koiraa nimeltä huutaessa tämä selvästi katsoo päin, tajuaa nimensä ja mitä pitäisi tehdä. Nimelta kutsumista seuraa kuitenkin verkkainen päänkäännös ja pitkä katse joka kertoo että ei ny huvita, huuda siellä vaan. Tältä pohjalta on hyvä lähteä koulutukseen...
Muuten elämään ei kuulu ihmeempiä. Aika kuluu lattioita jynssätessä ja inkkarikesästä nauttiessa. Ei hassumpaa... :)
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment